top of page

Kirja- ja puhekieli

 

Kieleen tuovat eroa monet tekijät:

  • ikä

  • sukupuoli

  • harrastus ja erityisryhmä (slangit)

  • ammatti ja koulutus (ammattikieli eli jargon)

  • kotipaikka (murteet).

 

Kaikki hallitsvat useita erilaisia käyttötilanteeseen sopivia kielen rekistereitä eli tapoja käyttää tilanteeseen sopivia sanoja ja sanattomiakin viestejä. Hyvä kielenkäyttäjä tietää, mikä kielen rekisteri sopii mihinkin tilanteeseen.

 

Kaikille yhteinen kielimuoto on nimeltään yleiskieli. Se on yleisesti hyväksyttyjen kieliopin normien mukaista kieltä, jota on totuttu käyttämään julkisissa ja virallisluontoisissa yhteyksissä, kouluissa, kokouksissa ja tiedotusvälineissä.

 

Puhekieli eroaa kirjoitetusta yleiskielestä monin tavoin:

  • puhekielen lauseet ovat lyhyempiä

  • puhekielessä on enemmän toistetta ja liioittelua

  • puhujalla on myös sanaton viestintä (eleet, ilmeet jne.) tukenaan. 

 

Vältä seuraavia puhekielen piirteitä kirjoitetussa tekstissä:

 

  • slangisanojen ja muotisanontojen käyttö

  • passiivimuoto monikon 1. tilalla (esimerkiksi me mennään)

  • merkityksettömät täytesanat (no, tota, niinku)

  • sanojen lopun lyhentäminen

  • liioittelu ja turha korostaminen (todella kaunis, valtavan hieno)

  • lyhenteiden käyttö

 

bottom of page