top of page
Tämä sivusto on suunniteltu
.com
-verkkosivuston rakentajalla. Luo verkkosivustosi tänään.Aloita
Anchor 1

Tekstilajeja

 

Arvostelu alkaa teoksen lyhyellä esittelyllä. Arvostelija mainitsee tekijän, teoksen nimen ja ilmestymisvuoden. Sisältö selitetään lyhyesti, mutta esimerkiksi elokuvan loppuratkaisua ei kuitenkaan paljasteta. Jos kyseessä on kirja, voi kiinnittää huomiota myös kirjoittajan kieleen ja tyyliin. Arvostelija kertoo teoksen onnistuneista ja epäonnistuneista piirteistä ja esittää ehdotuksia, miten olisi voinut tai pitänyt olla. Ruusuja ja risuja ei saa jakaa perustelematta. Hyvä ja kokenut arvostelija vertailee, miten teos liittyy tekijän edellisiin töihin tai muihin vastaaviin teoksiin. Esimerkiksi kirja-arvostelussa voi pohtia, miten kirja liittyy kirjailijan muihin kirjoihin tai millainen se on lajinsa edustajana. Voi esimerkiksi miettiä, onko kirja ansiokas kauhu- tai sarjakuvakirja. Arvostelija kirjoittaa aina nimensä tekstin alle, koska arvostelu on mielipide, josta tekstin laatija vastaa. Arvostelun otsikko on kuvaileva.

 

Arvostelijan apukysymyksiä:

  • Mikä on päällimmäinen tuntemus teoksesta? Millainen yleisvaikutelma siitä jäi?

  • Kuka teki? Mitä teki? Milloin teki? 

  • Millaisia taustatietoja voit esitellä?

  • Mistä on kyse?

  • Mikä onnistui? Mikä epäonnistui? Miten olisi kannattanut tehdä? Muista perustelut!

  • Mihin teosta voisi verrata? Tekijän edelliseen työhön? Toiseen samantyyppiseen teokseen?

  • Mikä merkitys teoksella on? Mikä on teoksen sanoma? Miksi se on tehty?

  • Miten kiteytät tekstin napakaksi ja kuvailevaksi otsikoksi?

Anchor 2
Anchor 3

Haastattelu aloitetaan yleensä kuvauksella  haastattelupaikasta, -tilanteesta tai haastateltavasta henkilöstä. Haastattelussa on erilaisia tekstin elementtejä: kuvausta, kerrontaa, taustatietojen selostusta ja suoria lainauksia (sitaatteja) haastateltavan puheesta. Haastattelu alkaa kuvailevalla otsikolla, jonka jälkeen tulee usein ingressi eli lukemaan houkutteleva johdantokappale. Haastattelujaetaan usein osiin kuvailevilla alaotsikoilla. Nuykyään lehtihaastatteluissa näkyy myös erilaisia tietoruutuja, jotka liittyvät haastateltavaan. Esimerkkejä (<< Arvo-lehden diginumeroita. Haastattelut alkavat yleensä sivulta 18.)

 

Kertomus on tekstilaji, jossa on selkeä alkutilanne, keskikohta, käännekohta ja loppuratkaisu. Sadut on yksi selkeä kertomuksen alalaji. Kertomuksella on usein selvä sanoma tai opetus, joka on melko yksiselitteisesti löydettävissä tekstistä, esimerkiksi paha sai palkkansa. Kertomuksen lukija saa yleensä vastaukset kysymyksiinsä tekstistä eikä loppuratkaisu jää yleensä avoimeksi tai tulkinnanvaraiseksi. Kertomuksen rakenteen tehokeinoina voi käyttää esimerkiksi kehyskertomusta, tempon vaihtelua tai aikaleikkauksia. Kertomuksen kertoja on yleensä hän-muotoinen kaikkitietävä kertoja (tietää kaiken myös henkilöiden ajatuksista), ulkopuolinen kertoja (kertoo, mitä havainnoi) tai yksikön ensimmäisessä persoonassa kertova minäkertoja.

Anchor 4

Kirje aloitetaan yleensä kohteliaalla puhuttelulla. Kirjeen ylälaitaan merkitään päivämäärä. Kirjoitustyyli ja kirjeen sävy kertovat monesti siitä, kuinka läheinen kirjeen vastaanottaja on. Kirjeen voi kirjoittaa mistä tahansa ja kenelle tahansa. Usein kirjeessä kerrotaan omista ajatuksista, tunteista sekä kirjoittajaa koskettavista tapahtumista ja henkilöistä. Kirje lopetetaan sopivalla toivotuksella ja allekirjoituksella. Myös sähköpostiviesti aloitetaan puhuttelulla ja lopetetaan toivotuksella ja allekirjoituksella. Viestin otsikoinnissa kannattaa olla tarkka: nimen tulee olla riittävän kuvaava, jotta vastaanottaja saa selkeän kuvan viestin sisällöstä pelkän otsikon perusteella. Otsikko ei siis voi olla esimerkiksi Moi.

Anchor 5

Mielipidekirjoitus (yleisönosastokirjoitus) ottaa kantaa johonkin asiaan tai ilmiöön. Hyvä mielipidekirjoitus on selkeä ja keskittyy yhteen pääajatukseen niin, että lukija varmasti tietää, mitä kirjoittaja haluaa tekstillään sanoa. Varsinaisen väitteen eli mielipiteen pitäisi mahtua yhteen virkkeeseen, joka on yleensä tekstin alkupuolella. Valmis teksti on napakan mittainen: siinä on vain tarvittavat asiat. Onnistunut teksti vakuuttaa lukijansa ennen kaikkea perusteluillaan. Perustelut tuovat asian käytännön tasolle ja osoittavat kirjoituksen tarpeelliseksi. Mielipidekirjoitukseen kuuluu usein myös toive, vetoomus tai parannusehdotus. Ne toimivat etenkin tehokkaina lopetuksina. Vaikka kirjoittaja olisi äkäinen, tekstin pitää olla asiallista. Liian hyökkäävät ilmaisut eivät ole uskottavia. Vastine on yleensä lehdessä (esimerkiksi mielipidesivulla) julkaistu kannanotto lehden aikaisempaan kirjoitukseen. Vastineen alussa on oltava selvä viittaus tekstiin, johon se ottaa kantaa (kirjoittaja ja julkaisupäivä). Tämän tekstin keskeinen sisältö selostetaan lyhyesti. Vastineessa voi oikaista väärinkäsitykset ja suoranaiset virheet. Siinä voi myös tarjota oman näkökulmansa. Vastineen lopussa on kirjoittajan nimi tai nimimerkki ja kotipaikka. Esimerkin vastineesta löydät täältä. Vastine voi olla myös myötäilevä, alkuperäistekstin ajatuksiin liittyvä.  Mielipidekirjoituksia voi lukea joka päivä esimerkiksi Helsingin Sanomien verkkosivuilta. Maanantaisin ilmestyy Nuorten posti, jonne myös kannattaa lähettää omia mielipidekirjoituksia.

 

Mielipidekirjoituksen rakenne on seuraava:

  1. osuva otsikko

  2. aiheen esittely vaikkapa käytännön esimerkin avulla

  3. kirjoittajan oma mielipide

  4. perustelut

  5. toiveet, vetoomukset tai parannusehdotukset.

Anchor 6

Novelli kertoo paljon, joskus niukoinkin aineksin. Juoninovelli eroaa vain vähän kertomuksesta, ja joskus on mahdotonta sanoa, onko kyse kertomuksesta vai juoninovellista. Toisinaan juoninovelli määritelläänkin kertomukseksi. Novelli on tiivis, minkä vuoksi sen pienilläkin yksityiskohdilla on tärkeä tehtävä, kun novellin sisältöä ja merkitystä pohtii tarkemmin. Novellissa on päähenkilö ja usein sivuhenkilöitä, kuten kertomuksissakin. Kertojana on minäkertoja, kaikkitietävä kertoja tai ulkopuolinen kertoja. Tapahtumapaikka eli miljöö voi novellissa olla hyvin suppea, vaikkapa yksi huone. Perinteisessä juoninovellissa on selkeä käännekohta ja loppuratkaisu. Sen kaikki juonenkäänteet selviävät lopussa. Oleellista kuitenkin on, että novellissa on aukkoja, joita lukija joutuu täydentämään mielessään. Kaikkea ei sanota ääneen, vaan merkityksiä haetaan rivien välistä. Tilannenovelli on novellilaji, jossa voi olla vain yksi henkilö tai tilanteen kuvausta ilman henkilöitä. Siinä ei ole selvää juonta, vaan novellissa kuvataan tunnelmia ja mielialoja. Tilannenovellin loppuratkaisu ja henkilöiden kohtalo jäävät usein selviämättä. Novellissa (myös juoninovellissa) on yleensä jokin syvällinen, keskeinen perusajatus. Tällöin puhutaan novellin teemasta. Tilannenovellissa on usein juoninovellia enemmän aukkoja eli sanomatta jätettyjä kohtia, jotka lukija täyttää mielessään. Siksi novellia voi lukea ja tulkita monin eri tavoin. Omille tulkinnoille pitää kuitenkin löytää tukea tekstistä.

Anchor 7

Runo on sanataidetta, jonka luomisessa käytetään usein erilaisia runokielen keinoja. Mitallinen runo tarkoittaa runoa, jossa on käytetty runokielen keinoina runomittaa ja loppusointuja. Runomitta eli säkeiden ja säkeistöjen rytmi tarkoittaa painollisten ja painottomien tavujen vaihtelua. Syntyvällä rytmillä voi olla jopa huumaava tai hypnoottinen vaikutus, kuten Kalevalan nelipolvisella trokeella. Loppusointu tarkoittaa kahden säkeen loppujen äänteellistä samankaltaisuutta eli niin sanottua riimiä. Vapaamittainen runo on usein loppusoinnutonta ja mitaltaan vapaata. Runoissa korostuvat kielikuvat, joista tavallisia ovat vertaukset ja metaforat. Vertaus rakentuu kuin-sanan varaan, esimerkiksi Hänen ajatuksensa painoivat kuin kallio. Metafora taas on ilman kuin-sanaa esitetty vertaus, jossa merkitys täytyy etsiä uudesta, ehkä yllättävästäkin yhdistelmästä, esimerkiksi Hänen ajatuksensa olivat kallio. Yksi metaforien tarkoituksista on jättää lukijan omille ajatuksille tilaa niin, ettei yhtä ja oikeaa tulkintaa voi löytää. Kielikuvia voi luoda myös elollistamisen (personifikaation) avulla, muuttamalla eloton esine tai ominaisuus eläväksi, esimerkiksi Talo nauroi. Aina runoissa ei ole erityisiä runokielen piirteitä, vaan runon vaikutus syntyy muutoin osuvista ilmauksista. Runon kieli voi olla myös lähellä suorasanaista kerrontaa.

Uutinen on ajankohtainen tositarina maailmasta. Spontaanilla puheella ja uutisella on paljon yhtäläisyyksiä. Kun kerrotaan tapahtuneesta muille, käytetään melkein automaattisesti uutisen rakennetta. Kerronta aloitetaan mielenkiintoisimmasta kohdasta, jonka jälkeen siirrytään taustatietoihin. Tapahtuma esitetään harvoin aikajärjestyksessä vaan juuri uutisen tyyppisesti tärkeysjärjestyksessä. Uutinen vastaa uutiskysymyksiin. 1. Mitä tapahtui? 2. Koska? 3. Kuka/Ketkä? 4. Missä? 5. Miten? 6. Miksi? Uutinen pyrkii puolueettomuuteen, eikä siitä saa näkyä kirjoittajan mielipide. Nykyään laajoihin uutisiin voidaan kuitenkin liittää ns. kainalojuttu, pienempi täydentävä teksti, jossa uutisen kirjoittaja tai esimerkiksi alan asiantuntija voi antaa oman näkemyksensä uutiseen. KATSO UUTISEN TEKOVINKIT SARJAKUVAN KEINOIN!

Anchor 8

 

 

I

 

 

 

 

Anchor 9

Pohtiva asiateksti tutkiskelee aihetta eri näkökulmista. Kieli on asiallista ja selkeää. Asiatekstin voi rakentaa monin eri tavoin. Seuraavassa on esitetty neljä erilaista rakennemallia.

 

 

 

 

 

 

 

Ongelmanratkaisurakenne

Tekstin tavoitteena on löytää ratkaisu johonkin ongelmaan.

Teksti etenee usein näin:

1. Kirjoittaja esittelee ongelman.

2. Kirjoittaja pohtii syitä.

3. Kirjoittaja pohtii seurauksia.

4. Kirjoittaja etsii ongelmaan ratkaisuja.

5. Kirjoittaja valitsee ja esittelee mielestään parhaan ratkaisun.

Aihepiirirakenne

Tekstin tavoitteena on esitellä kokonaisuus osa kerrallaan. Aihepiirejä voivat muun muassa olla aiheen rakenne ja ominaisuudet sekä asian ylä- ja alakäsitteet.

Teksti etenee usein näin:

1. Kirjoittaja esittelee aiheen.

2. Kirjoittaja etenee seuraavissa kappaleissa niin, että hän kertoo yhdestä aihepiiristä kerrallaan. Hän voi esimerkiksi edetä tutuista tuntemattomiin tai tärkeistä vähiten tärkeisiin osiin.

3. Kirjoittaja päättää tekstinsä napakkaan yhteenvetoon.

Näkökulmarakenne

Tekstin tavoitteena on tarkastella asiaa eri näkökulmista. Aiheen tulee näyttää erilaiselta riippuen siitä, kuka sitä tarkastelee tai miltä puolilta sitä katsoo.

Teksti etenee usein näin:

1. Kirjoittaja esittelee aiheen.

2. Kirjoittaja esittelee ensimmäisen näkökulman.

3. Kirjoittaja esittelee toisen näkökulman.

4. Kirjoittaja esittelee kolmannen näkökulman jne.

5. Kirjoittaja arvioi eri näkökulmia ja esittää oman näkemyksensä.

Vertailurakenne

Tekstin tavoitteena on esittää erilaisia vastakkainasetteluja, kuten ennen – nyt, nyt – joskus, puolesta – vastaan, erot – yhtäläisyydet.

Teksti etenee usein näin:

1. Kirjoittaja esittelee aiheen.

2. Kirjoittaja esittelee kokonaan toisen puolen asiasta.

3. Kirjoittaja esittelee jäljelle jääneen puolen asiasta.

4. Kirjoittaja arvioi molempia puolia ja kertoo oman näkemyksensä.

Teksti voi edetä myös näin:

1. Kirjoittaja esittelee aiheen.

2. Kirjoittaja esittelee yhden osan aiheesta ja sen molemmat puolet.

3. Kirjoittaja esittelee toisen osan aiheesta ja sen molemmat puolet jne.

4. Kirjoittaja päättää tekstin yhteenvetoon ja kertoo oman näkemyksensä.

bottom of page