tutkia oivaltaa kokeilla onnistua innostua eläytyä vaikuttaa vaikuttua
Äidinkielen ja
kirjallisuuden
OPISKELUA

KIELI
KIRJALLISUUS
KULTTUURI
sanataide
MEDIA
ILMAISU
TEKSTI
vuorovaikutus
TAITO
TIETO
TUNNE



Runoraati
Pieni laulu ihmisestä
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Tommy Tabermann: Maa, 1987.
Ihana meri
Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä,
tuntemattomat kukat loistavat rannalla;
olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit –
mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,
se herättää tulevien seikkailujen janon:
mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.
Edith Södergran: Levottomia unia: runoja, 1929. Suomentanut Uuno Kailas.
Mina rakastan sinua
Minä rakastan sinua
niin kuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua.
Pentti Saarikoski: Mitä tapahtui todella, 1965.
Rannalla
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt -
Saima Harmaja: Runoja, 1930.



Nocturne
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Eino Leino: Nocturne, 1903.
Sydämeni laulu
Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell’ on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.
Siell’ on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
Kaitsea Tuonelan karjaa.
Siell’ on lapsen lysti olla,
Illan tullen tuuditella
Helmassa Tuonelan immen.
Onpa kullan lysti olla,
Kultakehdoss’ kellahdella,
Kuullella kehräjälintuu.
Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
Kaukana kavala maailma
Aleksis Kivi 1870.


Hauen laulu
Hauen laulu
Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen
lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman
kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan
niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.
Aaro Hellaakoski: Jääpeili, 1928
Nuoruus
Valloista, kut hallitsevat maata,
Surma yksin kruunuaan voi taata;
Hänt' ei syöstä, hän ei säästää saata,
Ei sen kalpaa ruoste syö.
Lempiös! Sua kutsuu jumalainen, Voittoon seppelöitty, hennokainen; Neittä syleile! et neittä vainen, Kaikki mailmat syleilet.
Köynnös liehuu, viinimarjat läikkyy, Senpä luona riemulaulut räikkyy! Kerjurillei vallat, aarteet väikkyy Alta viiniköynnöksen.
Nuori! liennä liekkis immen huulla! Juo! ei kypsy marjat marraskuulla; Elon riemut nauti naurusuulla; Halla sitten riemut vie.
J. L. Runeberg: Lyyrillisiä runoelmia. 1885.


